Miksi tietojenkäsittely?

Kuten aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, minulta löytyy toinen tutkinto ammattikorkeakoulun puolelta. Olen valmistunut tietojenkäsittelyn tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta toukokuussa 2016. Päädyin opiskelemaan sinne mielenkiintoisten vaiheiden kautta, mutta olen silti tyytyväinen, että näin kävi.

Vuonna 2012 oli haku yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin erillinen. Minulle oli selvää, että haen oikikseen, mutta enhän ollut suunnitellut mitään varavaihtoehtoja. Oli yhteishaun viimeinen päivä ja äitini kysyi, että olenko hakenut jonnekin muualle. Enhän minä tietenkää ollut, joten siitä sitten kehittelemään jotain muitakin hakemuksia samantien, koska olin lähdössä vielä töihin ja hakuaika päättyisi iltapäivällä, joten illalla ei enää ehtisi. Laitoin hakemukset TAMKiin liiketalouden ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmiin. Jälkeenpäin mietittynä olisin laittanut tietojenkäsittelyn ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, mutta onneksi tällä ei ollut lopulta vaikutusta lopputulokseen.

Toukokuussa tuli kutsut molempien osalta pääsykokeisiin, koska kaikki hakijat kutsuttiin. Molemmat pääsykokeet osuivat päällekkäin työpäivän kanssa, joten mietin pitkään olisiko hyödyllisempää vain mennä töihin kuin vähän katsomaan pääsykoetta. Viikkoa ennen pääsykoetta emmin vielä, mutta lopulta tulin tulokseen, että enhän siinä mitään häviä kuin parin päivän palkan, jos käyn ne pääsykokeet katsomassa. Työnantajan kanssa onnistui helposti pyytää kyseiset päivät vapaaksi, joten ei tullut tässä suhteessa ongelmia.

Liiketalouden pääsykokeeseen olisi ollut jotain luettavaa, mutta niitä en lukenut laisinkaan, koska ajatuksissa oli käydä katsomassa kyseinen pääsykoe ja saada hieman näkemystä siitä, millainen seuraavan päivän tietojenkäsittelyn pääsykoe todennäköisesti tulisi olemaan. Tietojenkäsittelyn pääsykokeeseen ilmoitettiin etukäteen yksi artikkeli luettavaksi ja lisäksi ilmoitettiin, että sudokuja tulisi osata tehdä. Valmistautuminen kuluikin satunnaisten sudokujen parissa. Pääsykoe testasikin pääosin loogista päättelykykyä juurikin sudokujen ja muiden matemaattisten tehtävien avulla. Jos oikein muistan, niin mukana oli myös jonkilainen luetunymmärtämistehtävä. Pääsykoe tuntui menevän ihan mukavasti ja reilun kuukauden päästä tulikin tulos, että pääsin sisälle TAMKiin.

Toki harmitti, että oikiksen ovet eivät auenneet, mutta olihan asiaa mietittävä realistisesti, että ei lukematta sinne sisälle pääse. Näin ollen päädyin aloittamaan tietojenkäsittelyn opinnot parhaassa 12TIKO2-ryhmässä.

Ei ollut oikein hyviä aiheeseen liittyviä kuvia, joten mennään näillä!

Vujuja, vujuja, vujuja

Justus ry/rf:n 21. vuosijuhlat
(lokakuu 2017)

Yksi opiskeluelämän hienoimmista jutuista omasta mielestäni ovat ehdottomasti vujut eli vuosijuhlat. Voisin kutsua itseäni jollakin tapaa vuosijuhlakonkariksi, koska olen 4 vuoden aikana osallistunut 23 vuosijuhlille.  Nautin siitä, kun saa laittaa pitkän iltapuvun päälle ja laittautua kunnolla. En ikinä tanssinut vanhoja lukiossa, joten en kokenut lukioaikana sitä kaikkien hehkuttamaa prinsessapäivää, joten nyt on niitä prinsessapäiviä tullut vietettyä muidenkin edestä.

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan 83.
vuosijuhlat (maaliskuu 2017)

Itse olen osallistunut vuosijuhlille ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Pääosin ne ovat olleet muiden oikeustieteellisten ainejärjestöjen vuosijuhlia, mutta mukaan on mahtunut muita Lapin yliopiston ainejärjestöjen sekä eri ylioppilaskuntien vujuja.

Artikla ry:n 38. vuosijuhlat
(lokakuu 2017)

Tämä teksti on hyvä tekosyy jakaa vähän vujukuvia kerralla. Tämän tekstin oheen olen nyt kerännyt joitakin vuosijuhlalookkejani. Melkein kaikki kuvat ovat vuodelta 2017, koska en jaksanut alkaa etsimään vanhempia kuvia, joissa kuitenkin samat mekot näkyvät.

Vujuille tulee pukeutua tilaisuuden arvokkuuden mukaisesti ja yleensä pukukoodiksi ilmoitetaan tumma puku ja akateemiset ansiomerkit. Vujuilla tulee myös käyttäytyä asianmukaisesti, kuten kunnioittaa puhujia olemalla hiljaa ja olla poistumatta pöydästä puheiden aikana. Tästä saattaa olla poikkeuksia, mutta niistä ilmoitetaan vujuilla aina erikseen. Vuosijuhlat koostuvat cocktail-tilaisuudesta, illallisesta ja jatkoista. Seuraavana päivänä tietysti odottaa sillis eli akateeminen silliaamiainen.

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan 38.
vuosijuhlat (lokakuu 2017)

Cocktail-tilaisuudessa vuosijuhlien järjestäjä (esim. ainejärjestön tai ylioppilaskunnan hallitus) ottaa vastaan tervehdykset kutsuvierailta ja muilta halukkailta tahoilta. Varsinainen juhla muodostuu illallisesta, johon kuuluu muun muassa kolmen ruokalajin menu, puheita, esityksiä ja ansio-/kunniamerkkien jakamista. Illalliselle jokaiselle vieraalle on määritelty ennalta istumapaikka, joka selviää plaseerauskartasta. Vuosijuhlien ilmoittautumisen yhteydessä on mahdollista esittää plaseeraustoiveita, jotta saa sen oman kaveriporukkansa samaan pöytään. Kaikkia toiveita ei ole aina mahdollista toteuttaa, mutta toiveet pyritään huomioimaan mahdollisimman hyvin.

Vuosijuhlien kulusta huolehtii/huolehtivat vuosijuhlamarsalkka/vuosijuhlamarsalkat, jotka valitaan tehtäväänsä erilaisin kriteerein. Joissakin järjestöissä tehtävään haetaan ja joissakin tehtävään pyydetään ansioituneita entisiä järjestötoimijoita. Monesti vuosijuhlilla on myös erikseen laulunjohtaja tai kaksi, jotka pitävät huolta, että laulu raikaa juhlassa. Illallisen päätyttyä seuraavat jatkot, jotka pidetään mahdollisesti samassa paikassa kuin varsinainen juhla tai toinen vaihtoehto on siirtyä erilliseen jatkopaikkaan.

Pykälä ry:n 83. vuosijuhlat
(huhtikuu 2018)

Itse omistan kaiketi 6 iltapukua, en ole aivan täysin varma :D

Remburssi ry:n 30. vuosijuhlat
(maaliskuu 2017)

Kampauksen ja meikin teen vuosijuhlille aina itse, mutta osa turvautuu ammattilaiseen. Itselle on vain muodostunut vahva rutiini noiden suhteen, joten saan itseni melko nopeastikin vujukelpoiseksi, mutta tässä on kyllä tullutkin niin paljon harjoitusta, että ei ihme.

Tällaisia asioita tuli mieleen itselleni vuosijuhlista, mutta kysyä saa, jos joku asia kiinnostaa tarkemmin. Jotkut asiat ovat vujuilla minulle niin normaaleja, että en osaa edes ottaa niitä esiin tässä.

Suosittelen ehdottomasti vuosijuhlille osallistumista edes kerran opiskelujen aikana, mikäli sellainen tilaisuus eteen tulee.

Tällaista tällä kertaa!

Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunnan
vuosijuhlat (syyskuu 2017)

Aalto yliopiston ylioppilaskunnan 7.
vuosijuhlat (toukokuu 2017)

Kirjoittaminen

Ei olisi arvannut, kuinka hankalaa loppujen lopuksi blogin ylläpitäminen on, silloin kun loppukesästä tämän blogin laitoimme pystyyn. Nyt ymmärtää aivan toisella tavalla kunnon bloggareiden arkea. Kuitenkaan vielä ei ole valmis luovuttamaan blogin suhteen, mutta on hieman uudella tavalla ajateltava sen päivittämistä ja ylläpitoa.

Toki blogin hiljaisuudelle on oikeita kunnon syitäkin. Syksy meni omalta osaltani niin vahvasti vielä ylioppilaskunnan hallituksen hommissa, joten ei ehtinyt antaa ajatuksiaan blogille. Alkuvuosi taas meni harjoittelun sekä muun elämän huolien ja kiireiden keskellä todella hujauksella ohitse. Harjoitteluni kuitenkin päättyi viikko sitten ja olenkin sanonut, että elämässäni on nyt hetkellisesti rauhallisinta moneen vuoteen. Ihan mukavaa vaihtelua, mutta nyt voisi keskittyä asioihin, joita haluan tehdä, mutta ovat jääneet muiden asioiden varjoon. Näitä asioita ovat muun muassa treenaaminen ja kirjoittaminen.

Otsikon mukaisesti ajattelin tässä tekstissä hieman avata omaa suhdettani kirjoittamiseen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Ala-asteikäisenä minulla olikin haaveena, että minusta tulisi "isona" kirjailija, mutta ymmärrettyäni kyseisen ammatin vaikeuden, piti keksiä uusia urasuunnitelmia. Nuorempana kirjoittelin kuitenkin paljon lyhyitä tarinoita, joita olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Osa tarinoista varmaan löytyisi vielä jostain kätköistä.

Nykyisin kirjoittaminen on minulle enemmänkin opiskeluun liittyviä esseitä, oppimispäiväkirjoja jne. On mukava kirjoittaa opiskeluihin liittyviä töitä, koska etsimällä tietoa ja kirjoittamalla opin itse todella hyvin. Toivoisin kuitenkin, että tämän blogin avulla pystyisi ylläpitämään tätä rennompaa kirjoittamista, mistä nautin.

Minulla olisi valmiina paljon erilaisia kirjoitusideoita, joita voisin tänne laittaa, joten nyt pitäisi vain laittaa sormet syyhyämään kirjoittamisen suhteen!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Järjestötoimintaa opiskelujen ohella

Heips,

Äänestyslipukkeet liittokokouksessa.

ajattelin kirjoitella hieman asiasta, joka on ollut minulle erittäin arkipäiväinen opiskelujen ohella eli järjestötoiminta. Ennen yliopisto-opintoja en ole ollut mukana varsinaisesti järjestötoiminnassa, vaikka olen toiminut tukioppilaana, tutorina ja muissa jutuissa.

Minulla oli kiinnostusta lähteä ainejärjestömme Artiklan tai opiskelijajärjestö ELSA Rovaniemen toimintaan jo fuksivuonna, mutta koska silloin opiskelin vielä Tampereellakin, niin tärkein tavoite silloin oli saada toinen tutkinto valmiiksi. No toisena vuonna sitten päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja hakea Artiklan hallitukseen tiedotusvastaavaksi. Onnekseni tulin myös valituksi ja muistan sen kyseisen tilanteen hyvin vahvasti, kun äänitulos julkaistiin, koska en ollut uskoa sitä todeksi.

Tiedotusvastaavana minulle kuului kaikenlainen yleinen tiedottaminen asioista, viikkotiedotteen kasaaminen, gradujen taittaminen ja nettisivujen ylläpito. Oman pestin tehtävien lisäksi hallitustoimintaan meillä kuului toimistovuorojen pitäminen, tapahtumien lipunmyynti yms. Vaikka kaikenlainen järjestötoiminta on vapaaehtoista, vaatii se sitoutumista. Järjestötoimintaa mielestäni kuvastaa hyvin se, että se on vapaaehtoista kunnes sinut valitaan tehtävään.

Täksi vuodeksi sitten päädyin Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) hallituksen jäseneksi ja vastuualueinani on viestintä, talous, kunta ja kulttuuri. Harppaus ylioppilaskunnan hallituksen oli melko suuri, koska y-liike ei entuudestaan ollut kovinkaan tuttu, mutta koska kiinnostus oli kova ja halusi oppia uutta, niin siitäkin selvisi. LYYssä on oppinut todella paljon opiskelijapolitiikasta. Tähän vuoteen onkin mahtunut vaikka minkälaisia kokouksia ja tapahtumia. Erityisen mielenkiintoista oli osallistua Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokoukseen Tampereella 17.-18.11.

Visiitti YLEn kulisseihin keväällä 2017.

Toimin myös ensi kesään asti Lakimiesliiton tulevaisuusvaliokunnassa opiskelijajäsenenä. Tulevaisuusvaliokunnan tarkoituksena on tuottaa tietoa ja aloitteina liiton toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun ja ohjauksen tueksi. Valiokunta kokoontuu noin kerran kuussa ja koska kyseessä on vasta toimintansa aloittanut valiokunta, olemme päässeet suunnittelemaan suunnittelemaan tarkemmin valiokunnan toimintaa.

LYYn edustajistovaaleissa tulin myös valituksi toiseksi suurimmalla äänimäärällä seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi edustajistoon, joten tulen jatkamaan vaikuttamista sitä kautta. Into vaikuttamiseen on kova, mutta saa nähdä mikä on seuraava askel sillä saralla vai tuleeko sitä. Sitä ei ikinä tiedä varmaksi.

Opintoja aloittaessani en todellakaan uskonut, mihin kaikkeen sitä tulisi lähdettyä mukaan. Täytyy kyllä sanoa, että olisi jäänyt moni upea kokemus kokematta, jos en olisi järjestötoimintaan mukaan lähtenyt. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut niin paljon erilaisia taitoja, joita ei kirjoja lukemalla opi. Erityisesti olen huomannut sen, kuinka esiintymistaidot ovat karttuneet. Vuoden aikana on tehty monenlaisia päätöksiä, joten ne on kyettävä perustelemaan asianmukaisesti. Myös verkostot ovat karttuneet kaiken toiminnan ohella ja tutustunut huikeisiin tyyppeihin.

Jokainen rakentaa opiskeluaikansa oman näköisekseen, mutta suosittelen kaikille, joita edes vähän kiinnostaa, lähtemään mukaan järjestötoimintaan!

Vipinää kinttuihin!

Toukokuun loppupuolella tein päätöksen, että ryhtyisin pienissä erissä toteuttamaan tietynlaista elintapojen muutosta. Tuolloinkaan tilanteeni ei ollut mitenkään huolestuttava, mutta itsestäni oli alkanut vähitellen tuntumaan siltä, etten ollut sellaisessa kunnossa, jossa halusin olla.

Olen ollut koko ikäni liikunnallinen ja ennen kaikkea pitänyt liikkumisesta. Tanssiminen on ollut aina se ykkösjuttu, mutta siinä sivussa on sitten tullut hiihdettyä ja lumilautailtua ajoittain suhteellisen aktiivisestikin. Parivuotiaana aloitin tanssiurani ja vähitellen treenien määrä lisääntyi jopa kahdeksaan treenikertaan viikossa. Suurimman osan tanssiopinnoista suoritin Nurmijärven tanssiopistossa, missä sainkin sitten ensin taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän perusopintojen päättötodistuksen, ja muutamia vuosia myöhemmin syventävien opintojen päättötodistuksen. Summasummaarum, tanssia on siten tullut harrastettua jonkin verran, eikä kesään 2014 mennessä juurikaan tarvinnut miettiä sitä, tuliko liikuntaa harrastettua tarpeeksi tai pysyikö hyvässä kunnossa. 

2014 elokuussa lähdin Rovaniemelle kouluun, jolloin tanssiharrastus jäi tauolle. Varsinkin alkuun uudessa kaupungissa, koulussa ja elämässä muutoinkin tuntui riittävän sen verran koettavaa, että en oikein osannut minkäänlaista harrastusta hetkeen kaipaillakaan. Toisaalta tällainen liikunnan puute alkoi vähitellen näkymään niin fyysisessä kuin henkisessäkin hyvinvoinnissa. Vuoden 2015 loppupuolella sain kuulla pääseväni palaamaan tanssin pariin, mutta tällä kertaa rooli oli oppilaan sijasta opettajana. Tanssinopettajan hommia tulikin sitten tehtyä reilun puolentoista vuoden ajan, toisin sanoen viime kesään saakka, jolloin edessä oli kesä etelä-Suomessa ja sitten muutto Ouluun. Vaikka kyseessä olikin työ, tuntui se enemmänkin huvilta, sillä oli ihanaa nähdä pienten ja vähän isompienkin oppilaiden nauttivan siitä samasta tanssimisen ja liikkumisen riemusta, mistä olin itsekin pikkutytöstä asti nauttinut. Tanssiopekuviot auttoivat pitämään hyvää peruskuntoa yllä, mutta jäin silti kaipaamaan tavoitteellisempaa treenaamista.

Kuten tämän tekstin alussa mainitsinkin, toukokuun loppupuolella tein päätöksen ryhtyä metsästämään jälleen hyvinvointia ja parempaa kuntoa. Tavoitteeni tällä matkalla eivät ole olleet mitään päätä huimaavia ja pikemminkin tavoitteena on ollut saada itselle jälleen hyvä mieli ja löytää liikunnan ilo uudelleen. Tässä onkin onnistuttu ja pientä kehitystä on alkanut tapahtumaan niin arjessa jaksamisen kuin painonpudotuksenkin osalta. 

Kun tanssiminen jäi jälleen tauolle viime kevään jälkeen, oli oloni varsinkin alkuun hieman orpo, kun tuttu ja turvallinen liikuntamuoto oli poistunut elämästä. Kesä oli töiden vuoksi suhteellisen kiireinen ja tekemistä riitti, mutta löysin Fitclubfinlandilta treeniohjelman, jota pystyi tekemään kotona kehonpainolla ja omien aikataulujen mukaisesti. Kesä sujuikin näiden kotitreenien myötä mukavasti. Kun kesän jälkeen kotiutuminen Ouluun oli edessä, oli jälleen etsittävä jokin uusi liikuntamuoto kokeiluun. Ja pian sellainen löytyikin. Muutaman sattuman kautta törmäsin Oulu-opiston tarjoamaan jumppapakettiin, joka mahdollistaa melko joustavasti käymisen erilaisilla liikuntatunneilla. Tämä kuulosti erittäin hyvältä, sillä tiesin syksyn tuovan mukanaan erilaisia kiireitä ja reissuja Rolloon. Pikkuhiljaa treenivalikoimasta alkoi löytyä omia suosikkeja ja osa tunneista jämähtikin tiukasti viikko-ohjelmaani. Esimerkiksi kahvakuulatunnit osasivat yllättää positiivisesti. Salitreenit oli niin ikään tarkoitus aloittaa, mutta koin tarpeelliseksi nyt syksyn aikana parannella rauhassa polvea ja muutamaa muuta kehon heikkoa kohtaa kuntoon. Nyt kun polvikaan ei ole hetkeen pahemmin vaivannut, on treenaaminen alkanut maistua erittäin hyvin, ja keho ja mieli muokkautua kohti tavoitteita. 

Tekemistä riittää vielä paljon ja odotankin innolla tulevaa. Tärkeintä tässä projektissa on ollut löytää innostus liikuntaa kohtaan uudelleen ja siinä on hyvin onnistuttu. Tämä motivaation kasvu näkyy siinä, että treeneihin on lähestulkoon aina kiva lähteä, eikä kotonakaan malttaisi olla treenaamatta. Lisämotivaationa on toiminut myös uudet työkuviot urheilualan työtehtävissä. Kevään tavoitteena on saada lisättyä salitreenejä mukaan viikko-ohjelmaan ja hioa vielä uudelleen ruokavaliota edes pikkuisen terveellisempään suuntaan.

Liikunnallista ja ennen kaikkea iloista viikkoa kaikille!

Miksi oikis?

Hei kaikille ja hyvää alkanutta viikkoa!

Pienen blogitauon jälkeen olisi hyvä yrittää herättää taas tätä blogia eloon. Molemmilla meillä on ollut todella kiireinen syksy, joten jostakin on pitänyt karsia. Tässä olisikin sitten postaus aiheesta, joka osaltaan aiheuttaa meille kiirettä. :D

Opiskelu kuuluu tällä hetkellä todella isona osana meidän kumpaisenkin elämään, joten ajattelimme, että on luontevaa kertoa asiasta vähän enemmän. Olemme kumpikin neljännen vuoden oikkariopiskelijoita Lapin yliopistosta. Vaikka olemmekin aloittaneet opintomme yhtä aikaa ja voisi helposti kuvitella, että elämämme opiskelujen ympärillä olisi kutakuinkin samanlaista, eroavaisuuksia löytyy kuitenkin yllättävän paljon.

Päätimme keksiä kysymyksiä, joihin olemme sitten vastailleet. Näin saatte ehkä selkeimmin hahmotettua eroavaisuuksia tarinoidemme välillä.



Miksi juuri oikis?

H: Päädyin 14-vuotiaana tekemään AVO-ohjelman (ammatinvalintaohjelma) laajaan testin. Ohjelma nosti minulle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi asianajajan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tutustuin tuohon aikaan melko laajalti, että mitä oikeustieteen opinnot pitävät sisällään ja innostuin ajatuksesta entisestään. Oikeastaan sen jälkeen en miettinyt enää mitään muita uravaihtoehtoja ja vuosi vuodelta oikis tuntui enemmän ja enemmän omalta jutulta, kun muutenkin yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostamaan. Minulle on ollut siis melko pitkään selvää, että haluaisin juuri oikikseen opiskelemaan.

L: Oikikseen hakeminen ei ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Vielä lukion ensimmäisen vuoden aikana olin varma, että haen lääkikseen, ja tämän vuoksi lukio-opintoni olivat aluksi pitkälti luonnontiedepainotteisia. Olin jo parivuotiaana todennut, että minusta tulee isona lääkäri, mutta sitten eräänä kauniina päivänä sain ajatuksen oikisopinnoista ja tällä tiellä ollaan. Oikis ei siten ole ollut minulle mikään pitkäaikainen haave, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että olen osannut tehdä oikean päätöksen oikikseen hakiessani. Yksi syy oikikseen hakemiselle oli se, että oikis tuntui sopivan haastavalta. Olen aina kaivannut elämässäni uusia haasteita, ja oikiksessa niitä on kyllä riittänyt. Toisaalta olen myös aina ollut kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa milloinkin tapahtuu. Oikiksessa opiskelemisen myötä koen pääseväni lähelle muun muassa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Syitä oikiksen valitsemiselle on kuitenkin useita, eikä minkään yksittäisen syyn mainitseminen ole mitenkään mahdollista.


Elämä ennen oikista?

H: Oikiksen ovet eivät auenneet minulle heti alkuun, joten päädyin lukiosta ensin opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyä, koska olen harrastuksena tehnyt verkkosivuja 13-vuotiaasta asti. Ehdinkin opiskella tietojenkäsittelyä kaksi vuotta ennen oikikseen pääsyä ja koska opintoja oli enää alle puolet jäljellä, päätin opiskella kyseisen tutkinnon loppuun oikiksen ohella. Valmistuinkin ohjelmistotuotantoon suuntautuneeksi tietojenkäsittelyn tradenomiksi toukokuussa 2016.

L: Elämääni ennen oikista sisältyi lukio-opintoja ja paljon tanssimista. Toisin sanoen päädyin lukiosta suoraan abivuoden jälkeen pohjoiseen ja oikisopintojen pariin.


Miksi juuri Rovaniemi ja Lapin yliopisto?

H: Silloin 14-vuotiaana tutustuin yliopistoihin, joissa voisi oikeustiedettä opiskella ja Lappi tuntui kaikista parhaimmalta. Helsingin sivuutin täysin, koska tiesin, että en viihtyisi Helsingissä (vasta viimeisen parin vuoden aikana Helsinki on alkanut kiehtomaan) ja tamperelainenhan ei voisi Turkuun lähteä. Abivuoden jälkeen kuitenkin laitoin hakemuksen Turun oikikseen, koska Lappi tuntuikin liian kaukaiselta. Haku ei kuitenkaan tuottanut tulosta, koska pääsykokeisiin lukeminen jäi melko vähälle töiden vuoksi. Seuraavana vuonna kuitenkin päätin seurata alkuperäistä suunnitelmaa ja hakea Lappiin. Omalla kohdalla kuitenkin vasta kolmas kerta toden sanoi ja oikiksen ovet avautuivat. Toisaalta viimeinen hakukerta oli ensimmäinen, kun oikeasti panostin lukemiseen. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, että valitsin juuri Lapin yliopiston.

L: Abivuoden syksyllä päässä oli vielä vahvana ajatus siitä, että Helsinki olisi oikea opiskelupaikkakunta minulle, mutta loppujen lopuksi päädyinkin hakemaan Rovaniemelle ja Lapin yliopistoon. Tarkkaa syytä päätökselle pohjoiseen hakemisesta en osaa edelleenkään sanoa, mutta osasyynä saattoi olla ajatus siitä, että Lapin yliopistossa oli jonkin verran parempi sisäänpääsyprosentti kuin Helsingissä. Päätös Rovaniemelle lähtemisestä ei kuitenkaan ollut helppo. Kuten moni muukin lukiolainen, olin asunut kotona ja muutto omaan kotiin ja vielä melko kauas kotoa aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta se kiinnosti, toisaalta jännitti. Vanhoilta kotikulmilta lähtemisen lisäksi mietitytti suhteet moniin kavereihin, sekä ennen kaikkea poikaystävään. Nyt jälkikäteen olen huomannut, ettei kaikesta vanhasta ja entisestä elämästä tarvitse todellakaan luopua kokonaan. Asiat kyllä järjestyvät ja suhteiden ylläpito on mahdollista elämäntilanteiden muuttumisesta huolimatta.


Onko opiskelu tuntunut rankalta?

H: Paikoittain opinnot tuntuvat melko rankoilta, mutta pääsyynä on se, että en ole koskaan keskittynyt ainoastaan opiskeluun, vaan minulla on aina jotain oheistoimintaa meneillään. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskelin yhtä aikaa Tampereella, joten opintojen aikatauluttaminen oli välillä melko mielenkiintoista läsnäolojen puolesta. Fuksisyksyn olin myös töissä Rovaniemen Prismassa, joten piti venyä jopa kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Toisena vuonna minut valittiin ainejärjestömme Artikla ry:n hallitukseen tiedotusvastaavaksi, joten opiskelin kahdessa paikassa ja olin mukana ainejärjestötoiminnassa. No toiset opinnot sain päätökseen, mutta koska olin jo uppoutunut järjestötoimintaan, päädyin hakemaan Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, joten nyt on yrittänyt opiskella siinä ohella parhaani mukaan. Viime kesänä kuulin, että pääsin myös mukaan Lakimiesliiton tulevaisuusvaliokuntaan, joten luottamustoimia riittää tällä hetkellä. Toisaalta minulle ei riitä, että vain lukisin tenttikirjan, vaan tarvitsen aina jotain muistilappuja, tiivistelmiä, kertausta jne. Tästä johtuen välillä tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen, mutta kaikki oheistoiminta antaa niin paljon ja opettaa uutta, että en jättäisi sitä pois.

L: Eipä oikeastaan. Opiskelu itsessään ei ole tuottanut minulle oikestaan minkäänlaisia ongelmia ja kaikki on sujunut hyvin. Aikatauluihin ja muihin kuvioihin on aiheutunut eniten ongelmia kaikesta muusta niin sanotusta ylimääräisestä. Tein puolentoista vuoden ajan tanssinopettajan töitä opintojen ohessa. Tämä työ oli erittäin palkitsevaa, kun näki nuorempien innostuvan siitä samasta asiasta, mistä itsekin on jo pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut, mutta työnteko vei toki oman aikansa, joka oli taas pois opiskeluista. Liikunnan parissa puuhailu oli kuitenkin hyvää vastapainoa lukemiselle. Reissaamiseen kului myös aikansa (erityisesti Oulu-Rovaniemi tuli joka viikkoisten junailujen jälkeen erittäin tutuksi), eikä aikataulujen yhteensovittaminen ole aina ollut helppoa. Lisäksi olen jonkun verran onnistunut kehittelemään itselleni muuta puuhaa opintojen oheen (esimerkiksi valmennuskurssivaliokunnassa mukana olo ja lakimiesharjoittelu), mutta kokonaisuutena tarkastellen hyvin on mielestäni mennyt ja opinnot rullaavat eteenpäin tavoiteajassa. Pitkälti kyse on ollut aikatauluttamisesta ja hyvästä suunnittelusta. Niillä pääsee jo pitkälle!



Mikä on ollut parasta oikisopinnoissa? Entäs huonointa?

H: Parasta on se, kun pääsee lukemaan ja tutustumaan mielenkiintoisiin aiheisiin. Oikeustiede on kuitenkin monella tapaa yleissivistävää, joten kaikesta on jollakin tapaa hyötyä tulevaisuudessa. Huonointa on se, että on opiskeltava myös niitä oikeudenaloja, jotka eivät itseä kiinnosta niin paljoa.

L: Parasta on ollut ehdottomasti se, että aihe on kiinnostava. Opiskelumotivaatio on pysynyt lähes tulkoon aina kunnossa, kun on saanut tehdä töitä sellaisen asian parissa, joka oikeasti kiinnostaa. Toki kaikki aihealueet eivät ole niitä ehdottomia suosikkeja, mutta kyllä niistä "inhokeistakin" on selvitty. Huono puoli on ehkä se, että lukemista on paljon ja se on välillä jokseenkin yksitoikkoista. Sen vuoksi onkin tärkeää muistaa tehdä myös muuta opiskelemisen lisäksi. Tosiaalta itsenäinen opiskelu ja lukeminen on mahdollistanut sen, että omien aikataulujen luominen ja eri kuvioiden yhteensovittaminen on ollut vähän helpompaa.


Opiskelupaikkakunnan plussat ja miinukset?

H: Täältä on löytynyt paljon samanhenkisiä ihmisiä ja saanut paljon ystäviä. Lapin yliopisto on pieni yliopisto, joten täällä on helppoa lähteä kaikkeen toimintaan mukaan, jos on kiinnostunut.

L: Rovaniemeltä olen löytänyt paljon uusia tuttavuuksia ja todella tärkeiksi tulleita ystäviä. Lapin yliopistossa on opiskelijoita eri puolilta Suomea ja opiskelujen yhteydessä onkin tutustunut hyvin erilaisista taustoista ja erilaisilta paikkakunnilta tulleisiin ihmisiin. Tämä on ehdottomasti ollut positiivinen seikka. Vaikka pohjoisen pitkä talvi, kovat pakkaset ja kaamosaika eivät alussa hirveämmin houkutelleet, niihinkin on ajan myötä tottunut ja tajunnut sen, että kaikesta kyllä selviää.


Tulevaisuus juristina?

H: Olen aina ajatellut, että minusta tulee asianajaja, mutta en ole ainakaan vielä itse päässyt näkemään asianajomaailmaa, jotta osaisin siitä mielipiteeni sanoa. Viime kesänä olin valtiolla töissä, joten en pidä sitäkään vaihtoehtoa huonona, esimerkiksi uraa joissain virastossa tai ministeriössä. Toisaalta myös diplomaattiura voisi olla mielenkiintoinen, koska jossain mielessä ulkomailla työskentely on kiinnostanut aina. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa pääsisin työskentelemään jollakin tapaa oikeusinformatiikan ja immateriaalioikeuksien parissa.

L: Tulevaisuudessa toivon pääseväni tekemään töitä, joilla on merkitystä. Monille on itsestään selvää jo oikikseen tultaessa, mitä he haluavat työurallaan tehdä. Itselleni ei ole ainakaan toistaseksi muotoutunut mitään ehdotonta toivetta, jonka haluaisin työskentelyni myötä tavoittaa tai alaa, jolla haluaisin välttämättä työskennellä. Sosiaali- ja terveysoikeus, ja erinäiset perheoikeuden kuviot ovat olleet opiskelujen aikana kiinnostavia, joten niiden parissa työskentely olisi erittäin mielenkiintoista. Kesätöiden parissa olen perehtynyt hallinto- ja kuntalain, sekä maankäyttö- ja rakennuslain kierumoihin, eikä nämäkään työtehtävät ole tuntuneet yhtään hullummilta, päinvastoin. Julkinen puoli työnantajana tuntuu jostain syystä yksityistä houkuttelevammalta tällä hetkellä, mutta antaa tulevaisuuden näyttää, mitä tapahtuu.

Kesäkämppä

Kevään paras uutinen oli, kun kuulin saaneeni oman alan töitä Helsingistä. Tämä tietysti tarkoitti, että oli aloitettava kämpän metsästys. Kriteerinä oli, että vuokra ei saisi olla liian suuri, koska joudun maksamaan kesän ajalta myös Rovaniemen kämppäni. Mielessä kävi myös vaihtoehto, että kävisin töissä Tampereelta käsin, mikäli sopuhintaista kämppää ei löytyisi.

Onnekseni sain jopa melko nopeasti HOASilta asuntotarjouksen kolmen hengen soluun. Soluasuminen on sinällään jo tuttua Rovaniemeltä. Ainoana erona on kuitenkin, että Helsingin kämppiksiä en tuntenut entuudestaan. Koska kyse oli kuitenkin vain kesästä, ei kämppiksistä edes jaksanut stressata ennen muuttoa. Etukäteen olin lukenut, että kyseiseen HOASin asuntoon oli tehty pintaremontti alkuvuodesta ja kuvatkin näyttivät lupaavilta. Kämppä olikin sitten aivan unelma ja keskustaan pääsi helposti töihin.

Seuraavana pohdittavana asiana olivat huonekalut, koska ei olisi ollut mitään ideaa muuttaa kaikkia tavaroita Rovaniemeltä, koska ne pitäisi muuttaa myös takaisin. Paljoa tavaraa kesän aikana ei edes tarvitse, joten kaikki tarvittava löytyi lopulta helposti. Tampereelta vanhemmilta löytyi varastosta ruokapöytä ja siihen kuuluvat tuolit, isä osti tv-tason käytettynä, koska sille tulisi käyttöä kesän jälkeen ja samoin sain television lainaan kesän ajaksi, koska vanhemmilta löytyy useampi. Sängyn sain uutena, koska sillekin löytyy käyttöä kesän jälkeen Tampereella.





















Pienillä yksityiskohdilla olen saanut tästä Helsingin kämpästä erityisen mieluisan, jopa mieluisamman kuin Rovaniemen kämpästä. Rovaniemellä huone on ahdettu aivan liian täyteen ja kaappitilaa on liian vähän. Lisäksi vaatekaappi on sijoitettu todella typerästi keskelle pitkää seinää, joten se rajaa mahdollisuuksi järjestellä huonekaluja. Erityisesti pidän jättityynyistä sängyllä, koska niihin on parasta nojailla ja katsella telkkaria tai lukea kirjaa. Toiseksi pidän tuosta jumppapallosta, vaikka se melko toimettomana tuossa onkin. Sopii kuitenkin väritykseen.

Kuvistahan ei voi päätellä, että lempivärini on sininen. :D Odotan kyllä kovasti sitä hetkeä, kun pääsen sisustamaan asuntoa, jonka tiedän olevan pidempiaikainen asuinpaikka. Siihen menee kuitenkin todennäköisesti useampi vuosi.

Oletteko te onnistuneet sisustamaan kesäkämpän tai opiskelukämpän erityisen mieluisaksi?

Kesä tuli, kesä meni...

Niin siinä sitten taas kävi, että elokuu ja samalla myös kesäkauden loppuminen pääsivät jälleen kerran salakavalasti yllättämään. Kesä on toukokuun puolivälistä alkaen kulunut Etelä-Suomessa töiden merkeissä ja reilun parin viikon kuluttua syyskuun alussa odottaakin jälleen paluu hieman pohjoisempaan Suomeen, tarkemmin määriteltynä Ouluun.

Kevätkausi on lukuisten kesäsuunnitelmien aikaa, ainakin minulle. Muun muassa Harrietin kanssa tuli suunniteltua erinäisiä kuvioita ensimmäisen yhteisen ”etelä-kesän” varalle (aiempina kesinä on tosiaan majailtu eri paikkakunnilla). Ihan kokonaan Harrietkaan ei välttynyt minun näkemiseltä, mutta täytyy kyllä tunnustaa, ettei ihan kaikkia kevään aikana suunniteltuja menoja ja kuvioita tullut toteutettua. Alkukesästä sitä helposti ajattelee, että tässähän on koko kesä aikaa tehdä kaikenlaista, mutta yllättävän nopeasti tämäkin kesä on vaan ohi hurahtanut.

Iso osa ajasta on kulunut töiden parissa, mutta kun oman alan hommia on päässyt tekemään ja työtehtävät ovat olleet mieluisia, niin eipä työkuvioita ole oikein osannut minkäänlaisena rasitteena pitää. Päinvastoin, tältäkin kesältä on jäänyt paljon uusia juttuja mieleen, joita sitten tulevaisuudessa pääsee toivottavasti hyödyntämään niin opiskeluiden kuin myös työelämän parissa.

Onneksi kesän aikana on ehtinyt tehdä muutakin kuin vain töitä. Olen alun perin Etelä-Suomesta kotoisin, joten perhe, osa sukulaisista ja monet kaverit ovat täällä. Kesä on siten ollut myös monien mieleenpainuvien ja kauan odotettujen jälleennäkemisten aikaa. Aloitin myös pitkästä aikaa tavoitteellisemman treenaamisen ja tällä kertaa tavoitteet ovat ainakin omasta mielestäni suhteellisen korkealla. Olen harrastanut tanssia parivuotiaasta pikkutyttelistä asti ja parin vuoden ajan tein Rovaniemellä tanssinopettajan töitä opintojen ohessa. Nyt treenaaminen on enemmän salitreenipainoitteista ja odotankin innolla mitä kaikkea syksy tuo tältä osin mukanaan. Tosin tälläkin hetkellä liikun polvi napakasti sidottuna, joten pieniä esteitä tehotreenaamiselle saattaa ajoittain ilmetä. Näistä kuvioista tulee varmasti kirjoiteltua tulevissa teksteissä.

Oman twistinsä syksyn suunnitelmiin tuo se, että muutin kesäkuun alussa Rovaniemeltä Ouluun. Pääsyynä Rovaniemeltä lähtemiseen oli Oulussa tällä hetkellä asusteleva miekkonen, jonka kanssa on yhteistä taivalta läpsytelty jo useampi vuosi. Muutto tuo tietysti helpotusta yhteiseen elämään, kun jatkuva reissaaminen Rollon ja Oulun välillä vähenee (ainakin jonkin verran). Toisaalta kun opiskelut eivät enää juurikaan sido Rovaniemelle, enkä muutoinkaan pitänyt kaupunkia itselleni parhaimpana vaihtoehtona, muutto Ouluun tuntuu kaikin puolin hyvältä ja fiksulta ratkaisulta. Toki muutamia kavereita ja tuttuja, sekä ennen kaikkea sekopäisiä kämppishetkiä Harrietin kanssa tulen kaipaamaan, mutta tälläkin kertaa oli yritettävä tehdä kokonaisuutta tarkastellen järkevin ratkaisu. Nyt kun kesä on kulunut etelässä, odottaa nyt syksyn tullen paluu uuteen ja vielä melko tuntemattomaan kämppään, toisin sanoen muuttolaatikoiden ja sisustuskamppailujen keskelle. Oulu on tullut kylläkin viime vuosien aikana suhteellisen tutuksi, mutta odotan silti jokseenkin innostuneena elämää uudessa kotikaupungissa. 

Loppukesän aikana on vielä luvassa muutama työpäivä ja sitten on edessä pienen pieni kihlajaisreissu Ruotsiin ennen Ouluun paluuta (tämäkin matka oli tarkoitus toteuttaa jo keväällä, mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Kova suunnittelu kaikenlaisten syksyn kuvioiden osalta on jo käynnissä ja odotankin innolla kaikkea tulevaa!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Liiton Arkki 2017

Lauantaina 12.8. tuli osallistuttua Lakimiesliiton vuosittain oikkareille järjestämään purjehdustapahtumaan. Aikaisempina vuosina en ole päässyt osallistumaan, koska viikonloput ovat menneet töissä, joten tänä vuonna oli pakko päästä mukaan. Päivä alkoi kokoontumisella Lakimiesliiton toimistolle, missä meille pidettiin lyhyet alkuinfot ja kerrottiin Lakimiesliiton ajankohtaiset kuulumiset.


Ennen Halkolaiturille siirtymistä, porukka jaettiin vielä kahteen purjelaivaan Astridiin ja Svanhildiin. Valitsimme kaverini kanssa Svanhildin, koska meillä ei ollut minkäänlaista näkemystä, olisiko toinen parempi tai jotain. Laivalla halukkaat saivat osallistua purjeiden nostoon, joten täytyihän sitäkin kokeilla.

Jonkin aikaa purjehdittuamme laiva ankkuroitiin ja Astrid-laiva kiinnitettiin kylkeemme (tälle on varmaan jokin järjevämpikin termi, jota en tiedä), joten pystyimme liikkuman laivasta toiseen. Tässä kohtaa meille tarjoitiin kalakeittoa, joka oli todella herkullista. Olihan matkalla ehtinyt tulla jo nälkäkin, koska olin ainoastaan aamupalan voimalla liikkeellä.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus pulahtaa mereen uimaan ja myös sauna oli lämpimänä. Olin ottanut varmuuden vuoksi uikkarit mukaan, jos innostuisin uimisesta. Talviturkin kastaminen oli tältä kesältä jäänyt kokonaan, joten nyt oli sopiva tilaisuus korjata tämä. Merivesi oli kohtuullisen kylmää, mutta oli niin mukava päästä pitkästä aikaa veteen, että siellä viihtyi yllättävän kauan.

Lopulta oli aika kääntyä takaisin ja palata maihin. Ilma oli koko purjehduksen ajan hyvä ja oli mukava nähdä tuttuja, joiden kanssa ei välttämättä muuten hengaile niin paljoa.

Kaivohuoneella olisi pitänyt olla jatkot, joten lähdimme pienellä sekalaisella Artikla-porukalle sinne. Kauaa emme ehtineet paikan päällä olla, kun odotettu myrsky saapui. Onneksi selvisimme pääosin kuivina, vaikka olihan se melko mielenkiintoista olla ulkosalla katoksessa sellaisessa säässä. Kun sade hellitti lähdimme keskustan suuntaan pelailemaan Aliasta, jonka jälkeen lähdimme omille suunnillemme kotia kohti. 

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin hauska ja mukava virkitys työpäivien ja tenttilukemisten täyteiseen kalenteriin!

Ketä, mitä, missä?

Heissulivei!

Keitä me olemme?

Me olemme Harriet ja Laura, kaksi oikkaria Lapin yliopistosta. Vaikka opiskelu onkin iso osa arkeamme, mahtuu päiviimme ja viikkoihimme paljon kaikkea muutakin.

Olemme molemmat aloittaneet oikiksen syksyllä 2014, jolloin olemme myös tutustuneet. Seuraavana keväänä päädyimme hakemaan kolmen hengen soluasuntoa erään opiskelijakaverimme kanssa. Saimme suhteellisen nopeasti asuntotarjouksen, joten soluasuminen alkoi syksyllä 2015. Samassa asunnossa asumisen myötä ystävystyimme ja siitä ovat monet seikkailut saaneet alkunsa. Nykyään elämä ei enää jatku saman katon alla, mutta onneksi ystävyys säilyy edelleen. Tällä hetkellä toinen meistä asustelee siis Rovaniemellä ja toinen Oulussa.

Molemmat olemme löytäneet tiemme pohjoiseen hieman eteläisemmästä Suomesta, sillä Laura on kotoisin Klaukkalasta ja Harriet Tampereelta. Meillä on hieman erilaiset taustat ajalta ennen oikikseen pääsyä, joten tulemme avaamaan taustojamme lisää tulevissa blogiteksteissämme.

Mistä ja miksi kirjoitamme?

Meitä yhdistää erityisesti opiskelijaelämä, joten tämä aihealue näkyy varmasti blogissamme. Emme kuitenkaan aio kirjoitella pelkästään siitä, millaista lakikirjojen selailu on, vaan pyrimme pitämään näkökulmamme opiskelijamaailmaan laajempana. Harrietin osalta opiskelijaelämään liittyy läheisesti myös järjestötoiminta. Arkipäiviimme kuuluu myös kaikenlaista urheilua ja kuntoilua (ikuista kesäkunnon tavoittelua), sekä pyrkimyksiä syödä (ainakin suhteellisen) terveellisesti.

Idean blogin kirjoittamiseen saimme viime keväänä ja monien mutkien myötä saimme sen viimeinkin toteutettua. Toivottavasti viihdytte!

Kesäisin terveisin,

Laura ja Harriet