Miksi oikis?

Hei kaikille ja hyvää alkanutta viikkoa!

Pienen blogitauon jälkeen olisi hyvä yrittää herättää taas tätä blogia eloon. Molemmilla meillä on ollut todella kiireinen syksy, joten jostakin on pitänyt karsia. Tässä olisikin sitten postaus aiheesta, joka osaltaan aiheuttaa meille kiirettä. :D

Opiskelu kuuluu tällä hetkellä todella isona osana meidän kumpaisenkin elämään, joten ajattelimme, että on luontevaa kertoa asiasta vähän enemmän. Olemme kumpikin neljännen vuoden oikkariopiskelijoita Lapin yliopistosta. Vaikka olemmekin aloittaneet opintomme yhtä aikaa ja voisi helposti kuvitella, että elämämme opiskelujen ympärillä olisi kutakuinkin samanlaista, eroavaisuuksia löytyy kuitenkin yllättävän paljon.

Päätimme keksiä kysymyksiä, joihin olemme sitten vastailleet. Näin saatte ehkä selkeimmin hahmotettua eroavaisuuksia tarinoidemme välillä.



Miksi juuri oikis?

H: Päädyin 14-vuotiaana tekemään AVO-ohjelman (ammatinvalintaohjelma) laajaan testin. Ohjelma nosti minulle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi asianajajan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tutustuin tuohon aikaan melko laajalti, että mitä oikeustieteen opinnot pitävät sisällään ja innostuin ajatuksesta entisestään. Oikeastaan sen jälkeen en miettinyt enää mitään muita uravaihtoehtoja ja vuosi vuodelta oikis tuntui enemmän ja enemmän omalta jutulta, kun muutenkin yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostamaan. Minulle on ollut siis melko pitkään selvää, että haluaisin juuri oikikseen opiskelemaan.

L: Oikikseen hakeminen ei ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Vielä lukion ensimmäisen vuoden aikana olin varma, että haen lääkikseen, ja tämän vuoksi lukio-opintoni olivat aluksi pitkälti luonnontiedepainotteisia. Olin jo parivuotiaana todennut, että minusta tulee isona lääkäri, mutta sitten eräänä kauniina päivänä sain ajatuksen oikisopinnoista ja tällä tiellä ollaan. Oikis ei siten ole ollut minulle mikään pitkäaikainen haave, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että olen osannut tehdä oikean päätöksen oikikseen hakiessani. Yksi syy oikikseen hakemiselle oli se, että oikis tuntui sopivan haastavalta. Olen aina kaivannut elämässäni uusia haasteita, ja oikiksessa niitä on kyllä riittänyt. Toisaalta olen myös aina ollut kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa milloinkin tapahtuu. Oikiksessa opiskelemisen myötä koen pääseväni lähelle muun muassa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Syitä oikiksen valitsemiselle on kuitenkin useita, eikä minkään yksittäisen syyn mainitseminen ole mitenkään mahdollista.


Elämä ennen oikista?

H: Oikiksen ovet eivät auenneet minulle heti alkuun, joten päädyin lukiosta ensin opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyä, koska olen harrastuksena tehnyt verkkosivuja 13-vuotiaasta asti. Ehdinkin opiskella tietojenkäsittelyä kaksi vuotta ennen oikikseen pääsyä ja koska opintoja oli enää alle puolet jäljellä, päätin opiskella kyseisen tutkinnon loppuun oikiksen ohella. Valmistuinkin ohjelmistotuotantoon suuntautuneeksi tietojenkäsittelyn tradenomiksi toukokuussa 2016.

L: Elämääni ennen oikista sisältyi lukio-opintoja ja paljon tanssimista. Toisin sanoen päädyin lukiosta suoraan abivuoden jälkeen pohjoiseen ja oikisopintojen pariin.


Miksi juuri Rovaniemi ja Lapin yliopisto?

H: Silloin 14-vuotiaana tutustuin yliopistoihin, joissa voisi oikeustiedettä opiskella ja Lappi tuntui kaikista parhaimmalta. Helsingin sivuutin täysin, koska tiesin, että en viihtyisi Helsingissä (vasta viimeisen parin vuoden aikana Helsinki on alkanut kiehtomaan) ja tamperelainenhan ei voisi Turkuun lähteä. Abivuoden jälkeen kuitenkin laitoin hakemuksen Turun oikikseen, koska Lappi tuntuikin liian kaukaiselta. Haku ei kuitenkaan tuottanut tulosta, koska pääsykokeisiin lukeminen jäi melko vähälle töiden vuoksi. Seuraavana vuonna kuitenkin päätin seurata alkuperäistä suunnitelmaa ja hakea Lappiin. Omalla kohdalla kuitenkin vasta kolmas kerta toden sanoi ja oikiksen ovet avautuivat. Toisaalta viimeinen hakukerta oli ensimmäinen, kun oikeasti panostin lukemiseen. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, että valitsin juuri Lapin yliopiston.

L: Abivuoden syksyllä päässä oli vielä vahvana ajatus siitä, että Helsinki olisi oikea opiskelupaikkakunta minulle, mutta loppujen lopuksi päädyinkin hakemaan Rovaniemelle ja Lapin yliopistoon. Tarkkaa syytä päätökselle pohjoiseen hakemisesta en osaa edelleenkään sanoa, mutta osasyynä saattoi olla ajatus siitä, että Lapin yliopistossa oli jonkin verran parempi sisäänpääsyprosentti kuin Helsingissä. Päätös Rovaniemelle lähtemisestä ei kuitenkaan ollut helppo. Kuten moni muukin lukiolainen, olin asunut kotona ja muutto omaan kotiin ja vielä melko kauas kotoa aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta se kiinnosti, toisaalta jännitti. Vanhoilta kotikulmilta lähtemisen lisäksi mietitytti suhteet moniin kavereihin, sekä ennen kaikkea poikaystävään. Nyt jälkikäteen olen huomannut, ettei kaikesta vanhasta ja entisestä elämästä tarvitse todellakaan luopua kokonaan. Asiat kyllä järjestyvät ja suhteiden ylläpito on mahdollista elämäntilanteiden muuttumisesta huolimatta.


Onko opiskelu tuntunut rankalta?

H: Paikoittain opinnot tuntuvat melko rankoilta, mutta pääsyynä on se, että en ole koskaan keskittynyt ainoastaan opiskeluun, vaan minulla on aina jotain oheistoimintaa meneillään. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskelin yhtä aikaa Tampereella, joten opintojen aikatauluttaminen oli välillä melko mielenkiintoista läsnäolojen puolesta. Fuksisyksyn olin myös töissä Rovaniemen Prismassa, joten piti venyä jopa kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Toisena vuonna minut valittiin ainejärjestömme Artikla ry:n hallitukseen tiedotusvastaavaksi, joten opiskelin kahdessa paikassa ja olin mukana ainejärjestötoiminnassa. No toiset opinnot sain päätökseen, mutta koska olin jo uppoutunut järjestötoimintaan, päädyin hakemaan Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, joten nyt on yrittänyt opiskella siinä ohella parhaani mukaan. Viime kesänä kuulin, että pääsin myös mukaan Lakimiesliiton tulevaisuusvaliokuntaan, joten luottamustoimia riittää tällä hetkellä. Toisaalta minulle ei riitä, että vain lukisin tenttikirjan, vaan tarvitsen aina jotain muistilappuja, tiivistelmiä, kertausta jne. Tästä johtuen välillä tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen, mutta kaikki oheistoiminta antaa niin paljon ja opettaa uutta, että en jättäisi sitä pois.

L: Eipä oikeastaan. Opiskelu itsessään ei ole tuottanut minulle oikestaan minkäänlaisia ongelmia ja kaikki on sujunut hyvin. Aikatauluihin ja muihin kuvioihin on aiheutunut eniten ongelmia kaikesta muusta niin sanotusta ylimääräisestä. Tein puolentoista vuoden ajan tanssinopettajan töitä opintojen ohessa. Tämä työ oli erittäin palkitsevaa, kun näki nuorempien innostuvan siitä samasta asiasta, mistä itsekin on jo pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut, mutta työnteko vei toki oman aikansa, joka oli taas pois opiskeluista. Liikunnan parissa puuhailu oli kuitenkin hyvää vastapainoa lukemiselle. Reissaamiseen kului myös aikansa (erityisesti Oulu-Rovaniemi tuli joka viikkoisten junailujen jälkeen erittäin tutuksi), eikä aikataulujen yhteensovittaminen ole aina ollut helppoa. Lisäksi olen jonkun verran onnistunut kehittelemään itselleni muuta puuhaa opintojen oheen (esimerkiksi valmennuskurssivaliokunnassa mukana olo ja lakimiesharjoittelu), mutta kokonaisuutena tarkastellen hyvin on mielestäni mennyt ja opinnot rullaavat eteenpäin tavoiteajassa. Pitkälti kyse on ollut aikatauluttamisesta ja hyvästä suunnittelusta. Niillä pääsee jo pitkälle!



Mikä on ollut parasta oikisopinnoissa? Entäs huonointa?

H: Parasta on se, kun pääsee lukemaan ja tutustumaan mielenkiintoisiin aiheisiin. Oikeustiede on kuitenkin monella tapaa yleissivistävää, joten kaikesta on jollakin tapaa hyötyä tulevaisuudessa. Huonointa on se, että on opiskeltava myös niitä oikeudenaloja, jotka eivät itseä kiinnosta niin paljoa.

L: Parasta on ollut ehdottomasti se, että aihe on kiinnostava. Opiskelumotivaatio on pysynyt lähes tulkoon aina kunnossa, kun on saanut tehdä töitä sellaisen asian parissa, joka oikeasti kiinnostaa. Toki kaikki aihealueet eivät ole niitä ehdottomia suosikkeja, mutta kyllä niistä "inhokeistakin" on selvitty. Huono puoli on ehkä se, että lukemista on paljon ja se on välillä jokseenkin yksitoikkoista. Sen vuoksi onkin tärkeää muistaa tehdä myös muuta opiskelemisen lisäksi. Tosiaalta itsenäinen opiskelu ja lukeminen on mahdollistanut sen, että omien aikataulujen luominen ja eri kuvioiden yhteensovittaminen on ollut vähän helpompaa.


Opiskelupaikkakunnan plussat ja miinukset?

H: Täältä on löytynyt paljon samanhenkisiä ihmisiä ja saanut paljon ystäviä. Lapin yliopisto on pieni yliopisto, joten täällä on helppoa lähteä kaikkeen toimintaan mukaan, jos on kiinnostunut.

L: Rovaniemeltä olen löytänyt paljon uusia tuttavuuksia ja todella tärkeiksi tulleita ystäviä. Lapin yliopistossa on opiskelijoita eri puolilta Suomea ja opiskelujen yhteydessä onkin tutustunut hyvin erilaisista taustoista ja erilaisilta paikkakunnilta tulleisiin ihmisiin. Tämä on ehdottomasti ollut positiivinen seikka. Vaikka pohjoisen pitkä talvi, kovat pakkaset ja kaamosaika eivät alussa hirveämmin houkutelleet, niihinkin on ajan myötä tottunut ja tajunnut sen, että kaikesta kyllä selviää.


Tulevaisuus juristina?

H: Olen aina ajatellut, että minusta tulee asianajaja, mutta en ole ainakaan vielä itse päässyt näkemään asianajomaailmaa, jotta osaisin siitä mielipiteeni sanoa. Viime kesänä olin valtiolla töissä, joten en pidä sitäkään vaihtoehtoa huonona, esimerkiksi uraa joissain virastossa tai ministeriössä. Toisaalta myös diplomaattiura voisi olla mielenkiintoinen, koska jossain mielessä ulkomailla työskentely on kiinnostanut aina. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa pääsisin työskentelemään jollakin tapaa oikeusinformatiikan ja immateriaalioikeuksien parissa.

L: Tulevaisuudessa toivon pääseväni tekemään töitä, joilla on merkitystä. Monille on itsestään selvää jo oikikseen tultaessa, mitä he haluavat työurallaan tehdä. Itselleni ei ole ainakaan toistaseksi muotoutunut mitään ehdotonta toivetta, jonka haluaisin työskentelyni myötä tavoittaa tai alaa, jolla haluaisin välttämättä työskennellä. Sosiaali- ja terveysoikeus, ja erinäiset perheoikeuden kuviot ovat olleet opiskelujen aikana kiinnostavia, joten niiden parissa työskentely olisi erittäin mielenkiintoista. Kesätöiden parissa olen perehtynyt hallinto- ja kuntalain, sekä maankäyttö- ja rakennuslain kierumoihin, eikä nämäkään työtehtävät ole tuntuneet yhtään hullummilta, päinvastoin. Julkinen puoli työnantajana tuntuu jostain syystä yksityistä houkuttelevammalta tällä hetkellä, mutta antaa tulevaisuuden näyttää, mitä tapahtuu.