Vipinää kinttuihin!

Toukokuun loppupuolella tein päätöksen, että ryhtyisin pienissä erissä toteuttamaan tietynlaista elintapojen muutosta. Tuolloinkaan tilanteeni ei ollut mitenkään huolestuttava, mutta itsestäni oli alkanut vähitellen tuntumaan siltä, etten ollut sellaisessa kunnossa, jossa halusin olla.

Olen ollut koko ikäni liikunnallinen ja ennen kaikkea pitänyt liikkumisesta. Tanssiminen on ollut aina se ykkösjuttu, mutta siinä sivussa on sitten tullut hiihdettyä ja lumilautailtua ajoittain suhteellisen aktiivisestikin. Parivuotiaana aloitin tanssiurani ja vähitellen treenien määrä lisääntyi jopa kahdeksaan treenikertaan viikossa. Suurimman osan tanssiopinnoista suoritin Nurmijärven tanssiopistossa, missä sainkin sitten ensin taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän perusopintojen päättötodistuksen, ja muutamia vuosia myöhemmin syventävien opintojen päättötodistuksen. Summasummaarum, tanssia on siten tullut harrastettua jonkin verran, eikä kesään 2014 mennessä juurikaan tarvinnut miettiä sitä, tuliko liikuntaa harrastettua tarpeeksi tai pysyikö hyvässä kunnossa. 

2014 elokuussa lähdin Rovaniemelle kouluun, jolloin tanssiharrastus jäi tauolle. Varsinkin alkuun uudessa kaupungissa, koulussa ja elämässä muutoinkin tuntui riittävän sen verran koettavaa, että en oikein osannut minkäänlaista harrastusta hetkeen kaipaillakaan. Toisaalta tällainen liikunnan puute alkoi vähitellen näkymään niin fyysisessä kuin henkisessäkin hyvinvoinnissa. Vuoden 2015 loppupuolella sain kuulla pääseväni palaamaan tanssin pariin, mutta tällä kertaa rooli oli oppilaan sijasta opettajana. Tanssinopettajan hommia tulikin sitten tehtyä reilun puolentoista vuoden ajan, toisin sanoen viime kesään saakka, jolloin edessä oli kesä etelä-Suomessa ja sitten muutto Ouluun. Vaikka kyseessä olikin työ, tuntui se enemmänkin huvilta, sillä oli ihanaa nähdä pienten ja vähän isompienkin oppilaiden nauttivan siitä samasta tanssimisen ja liikkumisen riemusta, mistä olin itsekin pikkutytöstä asti nauttinut. Tanssiopekuviot auttoivat pitämään hyvää peruskuntoa yllä, mutta jäin silti kaipaamaan tavoitteellisempaa treenaamista.

Kuten tämän tekstin alussa mainitsinkin, toukokuun loppupuolella tein päätöksen ryhtyä metsästämään jälleen hyvinvointia ja parempaa kuntoa. Tavoitteeni tällä matkalla eivät ole olleet mitään päätä huimaavia ja pikemminkin tavoitteena on ollut saada itselle jälleen hyvä mieli ja löytää liikunnan ilo uudelleen. Tässä onkin onnistuttu ja pientä kehitystä on alkanut tapahtumaan niin arjessa jaksamisen kuin painonpudotuksenkin osalta. 

Kun tanssiminen jäi jälleen tauolle viime kevään jälkeen, oli oloni varsinkin alkuun hieman orpo, kun tuttu ja turvallinen liikuntamuoto oli poistunut elämästä. Kesä oli töiden vuoksi suhteellisen kiireinen ja tekemistä riitti, mutta löysin Fitclubfinlandilta treeniohjelman, jota pystyi tekemään kotona kehonpainolla ja omien aikataulujen mukaisesti. Kesä sujuikin näiden kotitreenien myötä mukavasti. Kun kesän jälkeen kotiutuminen Ouluun oli edessä, oli jälleen etsittävä jokin uusi liikuntamuoto kokeiluun. Ja pian sellainen löytyikin. Muutaman sattuman kautta törmäsin Oulu-opiston tarjoamaan jumppapakettiin, joka mahdollistaa melko joustavasti käymisen erilaisilla liikuntatunneilla. Tämä kuulosti erittäin hyvältä, sillä tiesin syksyn tuovan mukanaan erilaisia kiireitä ja reissuja Rolloon. Pikkuhiljaa treenivalikoimasta alkoi löytyä omia suosikkeja ja osa tunneista jämähtikin tiukasti viikko-ohjelmaani. Esimerkiksi kahvakuulatunnit osasivat yllättää positiivisesti. Salitreenit oli niin ikään tarkoitus aloittaa, mutta koin tarpeelliseksi nyt syksyn aikana parannella rauhassa polvea ja muutamaa muuta kehon heikkoa kohtaa kuntoon. Nyt kun polvikaan ei ole hetkeen pahemmin vaivannut, on treenaaminen alkanut maistua erittäin hyvin, ja keho ja mieli muokkautua kohti tavoitteita. 

Tekemistä riittää vielä paljon ja odotankin innolla tulevaa. Tärkeintä tässä projektissa on ollut löytää innostus liikuntaa kohtaan uudelleen ja siinä on hyvin onnistuttu. Tämä motivaation kasvu näkyy siinä, että treeneihin on lähestulkoon aina kiva lähteä, eikä kotonakaan malttaisi olla treenaamatta. Lisämotivaationa on toiminut myös uudet työkuviot urheilualan työtehtävissä. Kevään tavoitteena on saada lisättyä salitreenejä mukaan viikko-ohjelmaan ja hioa vielä uudelleen ruokavaliota edes pikkuisen terveellisempään suuntaan.

Liikunnallista ja ennen kaikkea iloista viikkoa kaikille!